Things I miss about Finland

Moskovan jälkeen iski aika kova ikävä kaikkia rakkaita Suomessa ja viime keskiviikkona lähdinkin minilomalle Suomeen, En ollut edes tajunnut miten paljon kaipasin kaikkia pieniä asioita, mitkä ovat täällä niin erilaisia kuin kotona joten tämä postaus sisältää kaikkia ihania juttuja, joita kaipaan.

1. Suomen kieli

Suomen kieli on ihana! Täällä pääsee kyllä puhumaan suomalaisten vaihtareiden kanssa suomea, mutta missään muualla sitä ei kuule. Jo heti juna-asemalla oli ihan mahtavaa huomata, että ymmärtää mitä ihmiset ympärillä puhuu ja jotenkin tuli heti kotoisa olo. Teki mieli morjestaa kaikille, ketkä puhuivat suomea ihan vaan, koska meillä on yhteinen kieli.

2. Maitorahka

Siis ei se 5% rasvaa sisältävä rahka, vaan Valion mieto rasvaton rahka tai Ehrmanin tai edes se ei niin herkullinen Rainbown. Kun on tottunut siihen, että syö rahkaa vähintään purkin päivässä, on ollut aika hankala keksiä jotain korvaavia välipaloja. Onneksi eilen maanantaina löysin rasvatonta ja sokeritonta rahkaa. Eli loppulukukaudelle tämän voi yliviivata ikävälistasta. 

3. No ruoka

"Minulla on nälkä" Aika peruslause mun suusta. Ja joo, kyllä täältä saa ihan hyvää ruokaa ja olen saanut tarpeeksi syötyä - siitä ei ole kiinni. Mutta silti on ikävä Suomen ruokakauppoja ja monia erilaisia ruisleipiä, karjalanpiirakoita, ohuen ohutta kalkkunaleikettä, vähärasvaista jauhelihaa, hirvenlihaa, kalkkunanakkeja jajaja...

4. Karkit

Karkit olisi voinut yhdistää tuohon ruokaan, mutta tästä on tullut niin iso asia että vaatii kokonaan oman kohdan. Normaalisti karkkipäivänä ostan irtokarkkeja. Irtokarkit on parasta, Ja täällä niitä ei ole tai valikoima on ihan säälittäviä verrattuna edes Suomen pikkulähikauppojen valikoimiin. Onneksi tätä karkki-ikävää on helpottanut porukoiden tuomat ja työkavereiden lähettämät karkit. KIITOS! Ja nyt tietysti Suomesta tullessa puolet rinkasta oli täynnä karkkia. 

5. Puhdas vesi

!!!! Kuin parasta on että hanavettä voi juoda? Ja sillä voi pestä hampaat ja huuhdella hedelmät ja vihannekset ilman että tarvitsee pelätä saavansa mahatautia.

6. Luonto

Raitis ilma ja järvet ja metsät. Voi kyllä. 

7. Imurointi

Enpä olisi ikinä uskonut, mutta kyllä vain imurointia on ikävä. Täällä asuntolassa ei ole imuria, joten lattiat siivotaan aina mopilla. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, mutta kyllä imuroinnissa vaan on sitä jotain :D.

8. Tila

Suomessa kaduilla mahtuu liikkumaan ilman, että tarvitsee väistellä jatkuvasti vastaantulevia. Ja joka paikassa on tilaa. Liikenne on edes joten kuten järkevää ja rauhallista. Eikä ruokakaupassa tarvitse jonottaa normaalisti muutamaa minuuttia enempää. Petarissa joka paikassa on hirveästi ihmisiä jatkuvasti ja hullusta liikenteestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaan oman postauksen.

9. Kaikki minun rakkaat ihmiset!

Tätä ei tarvitse sen enempää selittää. Ihan mieletön ikävä.

Tätä listaa voisi oikeastaan jatkaa vielä vaikka kuinka ja paljon. Huomasin Suomessa tietysti myös asioita, mitä ei ole ollut ikävä ja seuraavaksi niistä muutama.

1. Käytöstapojen uupuminen?

Ei voi yleistää tätä kaikkiin ihmisiin tietenkään, sillä kyllä Suomestakin löytyy hyvätapaisia miehiä ja naisia. Huomasin kuitenkin selkeän eron astuessani junaan Pietarissa. Venäjällä on kerennyt jo tottumaan siihen ettei laukkua/ruoka ostoksia tarvitse saa kansaa itse, jos on jonkun miespuolisen henkilön seurassa. Kaikki myös avaavat oven, eivät mene ensimmäisenä ovista sisään ja auttavat takin pois päältä. Kun lähdin Pietarista Allegrolla, oli junavaunu täynnä suomalaisia miehiä. Rupesin nostamaan rinkkaani säilytystilaan (ei mikään ihan helppo juttu, kun pituutta ei ole kun se 162 cm ja rinkka painoi kuitenkin varmasti yli 10kg) ja kukaan näistä vaunussa olleista ei tehnyt elettäkään auttaakseen.

 2. Junien myöhästely

Kun kävimme Moskovassa, junat olivat ihan täysin aikataulussa ja myös Allegro on ollut joka kerralla ajoissa molempiin suuntiin mentäessä. Suomessa matkustin junalla ensin Kouvola-Pieksämäki sitten Pieksämäki-Jyväskylä ja taas Jyväskylä-Pieksämäki-Kouvola ja joka ikinen kerta juna oli enemmän tai vähemmän myöhässä. Jännittävintä oli tulla sunnuntaina Pieksämäeltä Kouvolaan, kun juna oli 8 minuuttia aikataulusta jäljessä ja vaihtoaikaa Allegroon oli vain 10 minuuttia.

3. Hinnat

Kaikki oli kovin kallista verrattuna Pietarin hintatasoon.

Tästä nyt tuli vähän tämmöinen "en haluaisi valittaa, mutta..." postaus. Hups. Ja seuraavan postauksen kirjoittaa sitten Antti.

С уважением

Kati